25.4.2026 / Sanna-Mari Kunttu
Mäntysaaren lippaluola on vaikuttava muodostelma.
Lipan alla voisi hyvin pitää säätä sateen sattuessa.
Työnnämme kajakit veteen Kokkilan uimarannalta. Kevään ensimmäisellä melontaretkellä ei ahnehdita kilometrejä, vaan nautiskellaan. Vaikka ensimmäiset melanvedot tuntuvat hapuilulta ja kajakki kiikkerältä, pian keho muistaa melonnan tutun rytmin. Suuntaamme keulat kohti Teijon kansallispuistoon kuuluvia saaria. Vaikka päivät ovat olleet keväisen lämpimiä, hohkaa merivesi vielä talven jäljiltä kylmää. Päälle olemme pukeneet kuivapuvut ja niiden alla lämmittää villakerros jos toinenkin.
Kevään ensimmäisellä melontaretkellä on tarkoitus nauttia ja ottaa tuntumaa melontaan. Koska merivesi hohkaa vielä kylmää, olemme pukeutuneet kuivapukuihin, jotka pitävät niin vesiroiskeet kuin tuulenkin poissa iholta.
Ensimmäisenä kohteena siintää puolen tunnin melontamatkan päässä Mäntysaari, joka kohoaa merestä jyrkkäprofiilisena. Saari on entinen Salon kaupungin virkistyssaari, joka liitettiin Teijon kansallispuistoon vuonna 2021. Merivesi on matalalla, eikä ruovikko vielä kasva saaren ympärillä, joten saamme kajakit nostettua loivasti viettävälle rannalle. Mäntysaari on valikoitunut käyntikohteeksi sen nähtävyyden vuoksi: saaressa sijaitsee lippaluola. Koveraksi rapautunut onkalo on odotettua vaikuttavampi. Luolasta on merinäköala järeiden mäntyjen lomitse. Kipuamme myös saaren huipulle lyhyen, mutta jyrkän nousun. Kallion laelta avautuu upeat näköalat Halikonlahdelle ja viereiselle niin ikään Teijon kansallispuistoon kuuluvalle Papinsareen.
Mäntysaaren laelta avautuvat näkymät Papinsaareen, joka on myös osa Teijon kansallispuistoa.
Mäntysaaren metsä on paikoin kuusikkoa, jossa puut saavat rauhassa järeytyä ja lahota luonnon monimuotoisuutta rikastaen.
Matala merivesi on paljastanut rantautumispaikan kajakeille Mäntysaaressa.
Päivän toinen käyntikohde on noin kilometrin päässä sijaitsevaan Kaisaari, jossa kajakit saa vedettyä helposti matalalle hiekkarannalle. Aivan rannan tuntumasta, mutta metsän kätkemänä löytyy laavu nuotiopaikkoineen. Tulistelijan on syytä muistaa ottaa omat polttopuut mukaansa, sillä Metsähallitus on lopettanut saarikohteiden huollot. Lisäksi on syytä tarkistaa metsäpalovaroituksen voimassaolo, sillä kevätaikaan saaristossa on kuivaa. Emme viivy lyhyttä taukoa pidempään, vaan jatkamme melontaamme eteenpäin.
Kaisaaren laavu sijaitsee kuusten kätköissä, mutta lähellä rantaa.
Ilta alkaa tulla vastaan, joten hakeudumme yöksi telttailemaan jokaisen oikeudella riittävän etäälle asutuksesta. Kun aurinko laskee, on aika kömpiä makuupussin suojiin. Nukahdan nopeasti raikkaan ulkoilman uuvuttamana, enkä osaa edes ajatella, että aamulla herään pakkasaamuun. Teltan ulkokangas ja ympäröivä ruoho hohkaa hopeisena jääkiteistä. Hengitys huuruaa, kun keittelen aamukahvit retkikeittimellä. Kahvi höyryää käsien välissä ja ensimmäinen lämmin siemaus tuntuu ylelliseltä. Kiire matkan jatkamiselle ei ole. Antaa päivän lämmetä ensin!
Telttapaikka löytyy rannan tuntumasta.
Pakkasaamussa höyryää niin hengitys kuin kuuma kahvi.
Kun ilma on selvästi plussan puolella, laitamme leirin kokoon ja lähdemme melomaan Isoholmaan, joka lienee tunnetuin Teijon kansallispuiston mereisistä saarista. Rantautuminen on haasteellista, mutta kajakit löytävät makuupaikat rannan kivikosta. Isoholmassa ei kulje enää virallista luontopolkua, mutta teemme vanhaa polun pohjaa pitkin retken saaren toiseen päähän. Kevään kasvit ole vielä heränneet kukkimaan muutamaa imikkää lukuunottamatta. Isoholman pohjoiskärjen laavua hyödynnämme lounaan keittelyyn retkikeittimellä, sillä seinät tarjoavat tuulensuojaa mereltä käyvältä viimalta.
Isoholman ranta on kivikkoinen, ja siksi hankala maihinnousuun kajakilla.
Isoholman laavu tarjoaa suojaisen ruuankeittelypaikan kevään kalseassa viimassa. Laavulle on tuotava omat polttopuut mukana, mikäli aikoo tulistella.
Isoholmaan ei vielä kevään lämpö ole saapunut, mutta näkyvillä on edellisvuotiset kotkansiipien itiöemät.
On aika lähteä paluumatkalle. Keulat kääntyvät kohti avointa selkää, ja tuttu maisema alkaa avautua eri kulmasta. Mäntysaaren ja Kaisaaren profiilit olemme jo oppineet tunnistamaan maisemasta. Onneksi viima käy selän takaa, ja se vauhdittaa matkaamme takaisin.Kevät etenee saaristossa hitaammin kuin mantereella, sillä meri viilentää ilmaa ja pitää lämpötilavaihtelut suurina. Aurinkoisena päivänä voi tuntua jo melkein kesältä, mutta varjossa piilotteleva kalseus, mereltä käyvä tuuli ja yöpakkaset muistuttavat, että kesään on vielä tovi aikaa. Kevätretkiin merellä tai rannoilla onkin syytä varautua riittävän lämpimällä pukeutumisella. Retkiä ei kuitenkaan kannata jättää tekemättä, sillä keväässä on oma viehätyksensä, kun luonto on vasta heräilemässä ja retkeilijän mieli malttamaton.