8/2026 / Valentina Vannesluoma
Loman aloituksen kunniaksi polkaisimme ystäväni kanssa Rannikkoreitille Salon keskustasta. Reitti kulki Kemiön kautta aina Kasnäsiin asti ja takaisin Saloon ruukkikylien kautta. Kaiken kaikkiaan Rannikkoreitti onnistui yllättämään positiivisesti jokaisella päiväetapilla.
Niin sanottu kokopitkä tai virallinen Rannikkoreitti kulkee Salon, Kemiönsaaren, Hangon ja Raaseporin merellisissä maisemissa. Halusimme kuitenkin kanssapolkijani kanssa hieman yksinkertaisemman reitin, jolla olisi myös vähän pituutta. Päädyimme lopulta reittiin Salo–Dragsfjärd–Kasnäs–Mathildedal–Salo.
Matkan aikana yövyimme hotelleissa Dragsfjärdissä Kemiössä, Kasnäsissa sekä Salon Mathildedalissa. Kilometrejä kertyi yhteensä noin 180, ja ne jakaantuivat suunnilleen näin: 1. päivä 60 km, 2. päivä 20 km, 3. päivä 75 km ja 4. päivä 35 km.
Matkamme alkoi Turun Kupittaan asemalta, josta hyppäsimme junaan Saloa kohti. Pyörän kuljetus junassa sujui ongelmitta. Olimme varanneet liput pari kuukautta ennakkoon, ja tilaa riitti hyvin pyörille.
Junamatka Turusta Saloon sujui nopeasti.
Käytimme oppaanamme Google mapsia, ja mukanamme oli myös Rannikkoreitin paperinen kartta. Rannikkoreitin kartan ja GPX-tiedoston löytää lisäksi osoitteesta bikeland.fi/rannikkoreitti.
Pelkkien tienviittojen mukaan en lähtisi suunnistamaan. Paperinen kartta täydensi joidenkin palvelujen ja esimerkiksi uimarantojen tietoja, jotka eivät näkyneet Googlen kartassa. Ja toki matkan varrelta löytyi mielenkiintoisia kohteita, jotka löysi pelkkien paikallisten kylttien avustuksella. Kuten mansikan myyntipisteitä.
Pääasiassa suunnistus sujui puhelinten avustuksella.
Kuljimme sähköpyörillä, mikä osoittautui oikein onnistuneeksi valinnaksi työmatkapyöräilijöille, jotka eivät harrasta vapaa-ajallaan pitkiä pyörälenkkejä.
Sähköpyörien ansiosta mäet pääsi hurauttamaan leppoisasti ylös ja matka eteni jouhevasti. Sähköpyörien ansiosta saattoi myös tehdä pidempiä etappeja, kuten kolmannen päivän matkan Kasnäsistä Mathildedaliin Kemiön itäistä rannikkoa pitkin.
Sähköpyöräily myös auttoi tekemään reissusta enemmän loman tuntuisen. Päivien päätteeksi ei ollut sellainen olo, että täytyisi vain rojahtaa sänkyyn hapottavien reisien kanssa ja nukkua seuraavaan aamuun. Illalla oli vielä energiaa tutustua pysähdyspaikkojen lähiympäristöön tai kavuta sileille kallioille katsomaan auringonlaskua pikku piknikin kanssa.
Oman pyöräni akku ei olisi kestänyt 75 kilometrin ajoa yhdellä latauksella – sen verran tuli käytettyä avustimen isompia tehoja mäissä. Kuitenkin kaikki pysähdyspaikkamme, joissa kysyin lupaa ladata akkua, suostuivat muitta mutkitta lataukseen.
Pyörien varustuksessa ei hifistelty, vaan mökiltä löytyneet retrot satulalaukut saivat riittää.
Olimme matkakumppanini kanssa varautuneet jo henkisesti kesäiseen mökkiliikenteeseen, jonka lomaan joutuisimme solahtamaan pyörillämme. Kuitenkin jo heti ensimmäisen pysähdyksen, Wiurilan kartanon, jälkeen tajusimme, että saamme rullailla rennosti rinnakkain rauhallisella hiekkatiellä ja nauttia metsäisistä maisemista.
Matkan ensimmäinen pysähdys oli Wiurilan kartanolla.
Metsätie vaihtui pian päällystettyyn tiehen maalaismaisemissa, ja mitä lähemmäs Kokkilan lossia saavuimme, sitä enemmän alkoi näkyä tien varrella myös pittoreskeja taloja. Kokkilan Lossirannan ravintola tarjosi eväiden täydennyspaikan ja viimeisen sisävessan ennen Kemiön keskustaa. Lossin jälkeen avautuvassa Angelniemessä sai jälleen pyöräillä päällystetyllä tiellä rauhassa – ohi menneet autot pystyi melkein laskemaan kahden käden sormilla.
Rannikkoreitillä saa ajaa monet pätkät aivan rauhassa autoilta.
Jossain vaiheessa tiennimikylteissä alkoi näkyä teidennimet kahdella kielellä, mistä tiesimme ylittäneemme Salon ja Kemiön rajan. Kemiön keskustasta Dragsfjärdiin tuli etapin vilkkaitten liikennöity osuus, jolla jo joutui haistelemaan autojen pakokaasuja. Mutta kyseinen etappi hurahti nopeasti. Matka Dragsfjärdistä Kasnäsiin seuraavana päivänä kulki hieman rauhallisempaa päällystettyä tietä kauniissa merimaisemissa.
Yksi matkan haastavimmista osuuksista pyörillä oli Strömman kanavalta Mathildedaliin. Rannikkoreitti kulkee lyhyen pätkän metsäistä polkua, joka lyhentää loppureittiä lähes puolella. Sateen jälkeen polku voi olla kuitenkin hieman liukas ja epätasainen sateen syövyttämien urien takia. Jos itseään jännittää metsäpolulla ajaminen, on päällystettyä tietä pitkin ajo järkevä vaihtoehto viimeisille kilometreille ennen Mathildedalia.
Rannikkoreitin viimeinen osuus ennen Mathildedalia oikeisee metsän kautta.
Ruukkikylistä suurin, Mathildedal, otti pyöräilijävieraat vastaan kauniissa ilta-auringossa. Yövyimme aivan satamassa, joten pakkohan siinä oli vaihtaa jo hieman haiskahtavat pyöräilyvaatteet uimapukuun ja majoituksen tarjoamaan kylpytakkiin ja suunnata pulahdukselle viereiselle rannalle.
Paistetut ahvenet maistuvat merimaisemissa pitkän pyöräilypäivän päätteeksi.
Aamupäivällä ennen lähtöä Saloon päin ehdimme tutustua paikallisiin pikkuputiikkeihin, jotka avasivat ovensa 11 aikaan. Satulalaukuissa oli vielä sen verran tilaan, että matkaan tarttui puodista jos toisesta vielä kotiin viemisiä.
Mathildedalissa oli hyvin edustettuna myös Salon alueen paikalliset herkut: Lähiruoka Puhdista löytyi niin kuiva- kuin tuoretuotteita läheltä. Lisäksi Mathildedalissa pääsee maistelemaan paikallisia oluita, siidereitä ja leipomoherkkuja.
Ravintoloissa taas tarjoillaan paikallisia sesongin herkkuja. Itse pääsimme nauttimaan maukkaat paistetut ahvenet ilta-auringossa Mathildan Marinassa.
Mathildedalissa riitti sympaattisia ravintoloita ja putiikkeja tutkittaviksi.
Matkalla Teijoa kohti taivas lopulta repesi, ja saimme niskaamme reissun ensimmäiset sade- ja ukkoskuurot. Onneksi Teijo on vain reilu viiden kilometrin päässä Mathildedalista, emmekä joutuneet polkemaan kauaa sateessa. Osuimme Teijossa markkinapäiville, ja Teijon Masuunin pihassa odotti useampi myyntikoju. Kojut jatkuivat myös sisälle, ja pihalta löytyi lisäksi pari pysyvää myymälää.
Suunnitelmissamme oli myös syödä lounas Teijossa ennen Kirjakkalaa, jossa palveluvalikoima on rajoitetumpaa. Yläkerran kahvilan korvapuustien tuoksu oli sen verran vastustamaton, että kahvilan antimet kävivät hyvin lounaaksi sinä päivänä.
Mainittakoon myös, että Teijosta löytyy ruukkikylien ainoa ruokakauppa. Muuten matkalla Salon keskustasta Kemiön keskustaan ei ole muita ruokakauppoja. Kahviloita ja ravintoloita kyllä löytyy Teijosta ja Mathildedalista.
Matkamme viimeisellä osuudella Mathildedalista Saloon alkuperäinen suunnitelmamme oli pysähtyä Kirjakkalan ruukkikylään ja vuokrata sieltä SUP-laudat Hamarijärvellä, joka on osa Teijon kansallispuistoa. Viimeisen päivän ukkosten ja sateiden takia matkantekomme kuitenkin viivästyi.
Päätimme silti poiketa Kirjakkalan ruukkikylässä, sillä se ei tehnyt pitkää kiertotietä matkaan rautatieasemalle. Hiekkatietä ajaessa eteen nousi jyrkkä mäki, jota ympäröi runsas vehreä metsä. Pian näkyviin alkoi tulla muutaman sympaattista vanhaa rakennusta ja vanhaa kivimuuria.
Hamarijärvi kutsui pysähtymään peilikirkkaalla vedellään.
Olimme aivan Hamarijärven vieressä, ja luontopolkujen alusta löytyi myös pieni ja kaunis hiekkaranta, joka suorastaan kutsui pysähtymään ja ihastelemaan maisemia. SUP-lautailu jäi tällä kertaa, mutta päätimme saapua vielä myöhemmin tutustumaan Hamarijärveen ja Teijon kansallispuistoon paremmin.
Järvellä vallitsi hiljaisuus ja rauhallisuus, sillä muita ihmisiä tai autoja ei kuulunut tai näkynyt yhtään. Järvivesi oli myös kirkasta, ja ilmassa leijaili raikkaan utuinen tunnelma sateen jälkeen.
Kartasta katsottuna näki, että suurempaa osaa järveä pääsisi tutkimaan kätevästi kajakilla, kun meloisi kapenevan väylän läpi sinne, missä järvi aukeaa suurempana. Vesilajien lisäksi Hamarijärven ympäristössä on useita retkeilyreittejä, jotka soveltuvat monentasoiselle kulkijalle.
Kaiken kaikkiaan pyöräreissu Rannikkoreittiä pitkin oli täydellinen loman aloitus, ja matkan varrelta löytyi monta kohdetta, jonne palaan varmasti myöhemminkin.
Lisää tietoa Rannikkoreitti-reissun suunnitteluun löydät täältä: