6.2026 / Sanna-Mari Kunttu
Lähtöpaikalta löytyy opastaulu reiteistä.
Märynummi tunnetaan monipuolisista ulkoilumahdollisuuksistaan. Alueelta löytyy uimaranta, frisbeegolfrata ja luontopolku, mutta myös maastopyöräilijöille on tarjolla oma reitistönsä. Suuntaamme testaamaan, miten paksupyöräinen fatbike pärjää Märynummen poluilla.
Lähtötaululta tutkimme neljän eri reittimahdollisuuden kuvauksia. Fatbike ei ole kaikkein ketterin pyörä teknisillä maastopyöräreiteillä, eikä omissa ajotaidoissanikaan ole kehumista. Valitsemme helpoimman reitin, jonka luvataan sopivan myös vähemmän kokeneelle ajajalle. Sillä on hyvä lämmitellä ajotaitoja.
Reitin aloitus- ja lopetuspaikat on merkitty puihin.
Koska karttaa reiteistä ei lähtöpaikassa ole, olemme alkuun ymmällämme, miten homma toimii. Reitistö on kuitenkin suunniteltu järkevästi, kun pääsemme kiinni sen logiikkaan. Varsinaiset reitit laskevat pikkuhiljaa alaspäin, joten laskua tulee nousua enemmän. Reitit päättyvät oranssilla merkitylle yhdysreitille, jota pitkin palataan takaisin lähtöpaikalle. Tämä siirtymä kulkee helppokulkuisia kärryteitä ja hiekkatietä. Matka takaisin lähtöpisteelle antaa sopivasti aikaa hengähtää ennen seuraavaa kierrosta.
Helpoimmalla reitillä reitti kulkee mukavaa ja tasaista neulaspolkua pitkin.
Löydämme ensimmäisen reitin alkuun ja sujahdamme metsän siimekseen. Polku on mukavaa mutkittelevaa neulaspolkua, jota on leppoisa ajaa. Puiden latvukset antavat mukavasti suojaa auringolta. Kun noin 1,5 kilometrin jälkeen saavumme kyltille, joka kertoo reitin päättymisestä, tuntuu, että tätä on saatava lisää!
Neulaspolkujen mäissä pyörä rullaa pehmeästi.
Seuraavaksi suuntaamme frisbeegolfradan kupeesta alkavalle reitille, josta lähtevät sekä sininen että punainen reitti. Tässä vaiheessa olemme jo unohtaneet reittien vaikeusluokitukset. Alku on yhdysreittiä ja kulkee hiekkamaastossa, kunnes reitit nousevat kalliolle. Vasta siellä on virallinen lähtöpaikka. Kun reitti sukeltaa syvemmälle metsään, polku kapenee ja ajo muuttuu teknisemmäksi.
Frisbeegolfkentän laidalta opasteet ohjaavat oikeille reiteille.
Pidämme vauhdin nyt maltillisena, ja tarvittaessa tutustumme etukäteen hankalampiin kohtiin, ennen kuin ajamme niistä. Tai talutamme. Sekin on sallittua. Osa laskuista ja nousuista on sen verran jyrkkiä ja epätasaisia, että katson parhaaksi jalkautua. Talutettavat osuudet ovat kuitenkin lyhyitä, joten niiden jälkeen tarvitse odottaa kauaa seuraavaa mukavasti rullaavaa polkua.
Reitin varrelta löytyy hyppyreitä kokeneemmille hurjapäille.
Takaisin yhdysreitille päästyämme päätämme kokeilla vielä loputkin reittivaihtoehdot. Vaativien reittien loppupuolella vastaan tulee rakennettuja hyppyreitä kokeneemmille ajajille. Niihin ei kuitenkaan vahingossa joudu, ja ne on helppo kiertää. Lisäksi reitit risteävät alueella kulkevan luontopolun kanssa, joten kävelijät on otettava huomioon. Toiseksi helpoimmalla reitilläkin tulee vastaan tulee juurakoita, pieniä kivikoita ja tiukkoja mutkia, jotka pitävät kuskin hereillä, mutta tekevät ajamisesta samalla entistä hauskempaa. Yksi luonnon muovaama hyppyri tulee vastaan, mutta sen kohdalla päätämme yksimielisesti taluttaa pyörät alas.
Laavulla voi pitää taukoa, kun ajosta tarvitsee taukoa.
Kun kaikki reitit on kierretty, on aika hengähtää lähtöpaikan laavulla. Mittariin on kertynyt kaikkiaan kymmenkunta kilometriä pyöräilyä. Olemme yllättyneitä siitä, kuinka monipuolista maastoa alueelta löytyy. Ajaminen ei käy missään vaiheessa yksitoikkoiseksi. Jokaisen mutkan takaa löytyy jotain uutta. Yksi hetki ajetaan avoimella hiekkakankaalla, seuraavaksi noustaan mäntyjä kasvaville kallioille, lasketellaan alas varttuneissa mäntymetsissä ja sukelletaan hämärämpiin kuusta kasvaviin notkoihin. Reitistö sopii hyvin niin aloitteleville maastopyöräilijöille kuin enemmänkin haastetta hakeville.
Reitit kulkevat vaihtelevan metsämaiseman läpi.