Retkipaikan artikkeli 10.6.2025 / Jonna Saari
Kiikalan alueella Salossa, vain 15 minuutin ajomatkan päässä Turku–Helsinki-moottoritieltä, avartuu keskellä metsäistä maaseutua ihmeellinen alue. Kumpuilevassa maastossa on verkko leveitä kävelyreittejä, jotka halkovat suurta puutarhaa täynnä mitä moninaisimpia puita, kukkia ja pensaita. Kuvauksellisten metsälampien ja varjoisien kulkuväylien yllä saapujaa tervehtivät atsaleojen uskomaton tuoksu ja alppiruusujen kukkea kirjo. Ilolan Arboretumilla on kokoa jopa 20 hehtaaria.
Sunnuntaipäivä oli kääntymässä kohti iltaa, kun kurvasimme E18-moottoritieltä ulos Rekijoen ja Kruusilan liittymän (17) kohdalla. Rampilta nousimme suoraan Kalkkilantielle, jota ajelimme 15 minuutin verran halki mäkisten metsämaisemien ihanassa kesäillan auringossa – välillä järvimaisematkin ilahduttivat matkantekoa. Kun sitten kyltti ohjasi kääntymään Ilolan Arboretumin pihaan, oli kesäillan valo kauneimmillaan. Raikas ja rikas puutarhan tuoksu sekä sadettimien pehmeä suhina täyttivät ilman, kun astuimme ulos autosta. Parkkipaikalla asuntovaunusta käsin ylläpidetty pop up -kahvio oli juuri taittelemassa pois pöytiään ja tuolejaan tältä illalta, kun me suuntasimme Ilolan reiteille.
Tipautimme pääsymaksun postilaatikkoon ja tutustuimme pysäköintialueen vieressä olevaan aluekarttaan. Kartasta on iso apu varsinkin ensikertalaiselle, sillä se auttaa mukavasti hahmottamaan alueen luonnetta suurpiirteisesti. Kuitenkin alueella on nykyään myös reittejä, jotka eivät kartalla näy, joten tämä kannattaa pitää mielessä.
Kartan alalaidassa, lähelle Kalkkilantietä, on merkitty erikseen rodoalue. Me kävimme katsomassa sen, ja siellä tosiaan muutama alppiruusu kukkikin täydessä kukoistuksessaan muiden, toinen toistaan eksoottisempien puiden ja pensaiden seurana. Jälkikäteen saimme kuitenkin huomata, että alueen kaunein ja kukkein seutu ei ole lähellä Kalkkilantietä, vaan metsälampien alueella ja niitä ympäröivissä metsissä. Alppiruusuja ja atsaleoja tuntui olevan melkein kaikkialla – kaikkiaan niitä on täällä jopa 3000! – mutta alue on paljon enemmänkin.
Ilolan reitit ovat tasaisia sora- tai nurmikkopäällysteisiä väyliä, mukavia varmasti ainakin lastenrattaiden kanssa kulkea. Opasteita alueella ei suuremmin ole, lukuun ottamatta muutamaa kylttiä, jotka ohjaavat kulkua suurpiirteisesti. Tänne kannattaakin tulla vailla kiirettä ja suorittamista, rauhassa ja uteliaana tutkimaan lukuisia polveilevia polkuja ja väyliä sekä pysähtymään kauneuden äärelle. Tämä ei ole suoritus, jossa mitataan matkaa ja askelia ja päntätään kasvilajeja – tämä on verkkainen aistinautinto, suloisen päämäärätön kuljeskelu, jossa aistit avoinna sulaudutaan puutarhan lumoon, kietoudutaan mustarastaan lauluun ja kukkien tuoksuun.
Reitit ovat tasaisia ja helppokulkuisia, mutta maastonmuotoja on hieman.
Saimme nopeasti huomata, että kaikki täällä ei ole siten, kuin äkkiseltään näyttää: kuusi ei olekaan tavallinen kuusi, mänty ei ole tavallinen mänty, ja onko se erikoinen, koivulta näyttävä puu koivu ollenkaan!? Runkojen, lehtien ja kukkien kirjo saa pään pyörälle ja kameran laulamaan.
Siirry tästä lukemaan koko Retkipaikan artikkeli
