Retkipaikan artikkeli 11.8.2024 / Karoliina Kaski
Teijo lukeutuu maamme suosituimpiin kansallispuistoihin. Harva tietää, että vaellustaipaleen voi aloittaa jo Salon keskustasta: 21 kilometriä pitkä retkeilyreitti johdattaa kansallispuiston pohjoisreunalle Kirjakkalan ruukkikylään. Punaisella merkitty patikka- ja pyöräilytaival kulkee sillä tavoin mukavasti ihmisten ilmojen tuntumassa, että se on suorastaan täydellinen valinta aloittelevalle vaeltajalle testata taitojaan ja varusteitaan. Paikallisbussilla pääsee reitin kumpaankin päähän, ja Salon keskustaan tuovat sekä bussit että junat Turun ja Helsingin suunnista.
Salo–Lehemijärvi-Teijon kansallispuisto -retkeilyreitti
Olemme jännän äärellä. Tutkimme pikkuserkkuni kanssa Salon Urheilutalolta lötyvää karttaa edessä olevasta reilun parinkymmenen kilometrin retkeilyreitistä. Olen arvioinut Salo–Teijon kansallispuisto-retkeilyreitin meille sopivaksi kohteeksi kokeilla varusteita ja harjoitella vaeltamista. Pikkuserkkuni ei ole vaeltanut koskaan aikaisemmin, ja minun taas pitää saada tutustua uuteen rinkkaani. Edessä on parin päivän rupeama, jonka aikana nautimme retkeilystä suomalaisessa kesäsäässä, syömme mustikoita ja eväitä, ihailemme maisemia ja aiomme lopuksi tulla bussilla takaisin kaupunkiin!
Aloittelijoiden lisäksi tämä reitti palvelee toki kokeneempiakin vaeltajia, sillä se on mainio mahdollisuus päästä toteuttamaan aidosti pidempi luontovaellus ilman, että pitää ensin matkata toiseen päähän Suomea. Saloon on esimerkiksi Helsingistä vain puolentoista tunnin junamatka, Turusta puoli tuntia. Ja Teijolle päästyä vastassa on tietysti kansallispuiston koko monipuolinen reitistö, merkittyjä reittejä yhteensä jopa 50 kilometriä!
Saattaa olla ensimmäinen kerta, kun lähden rinkka selässä taipaleelle näin urbaanista ympäristöstä. Salon keskusta palveluineen on vain kivenheiton päässä mäen alla, kun me teemme rinkkoihimme lähtöhetken kiristyksiä ja säätöjä. Reitin lähtöpisteelle voi siis kerta kaikkiaan kävellä sekä juna- että linja-autoasemalta, mutta kotikenttäetuna olen pyytänyt siskoani tuomaan meidät pysäköintipaikalle eli Salon Urheilupuistoon – jota muuten presidentti Sauli Niinistö on kehunut peräti maailman parhaaksi – autolla. Säädöt on tehty, rinkat ovat selässä ja matka valmis alkamaan!
Retkeilyreitti kulkee ensimmäiset kolme kilometriä asfaltoitua kevyen liikenteen väylää. Reitti on merkitty lyhtypylväisiin punaisella pallukalla, ja tuntuu ihan mukavalta kulkea puistomaisten lehtipuiden varjostamaa piennarta kauniissa kesäsäässä. Mikäli rinkasta olisi jäänyt uupumaan jotain, voi alkumatkasta piipahtaa vielä kahville viereiselle huoltoasemalle, ja osuupa toiselle kilometrille vielä ihan kohtuullisen kokoinen kauppakin! Harvoin pääsee retkiruokahankintoja tekemään vielä reitin päällä.
Muonituksemme ja muutkin pakkailumme ovat kuitenkin kunnossa, joten etenemme suunnitellusti kohti Helisnummea ja sieltä alkavaa metsäosuutta. Halutessaan tämän asfalttitaipaleen voi kokonaan skipata ja aloittaa reitin suoriltaan Helisnummelta, jonne pääsee paikallisbussilla. Helisnummen valkeasta ja kulmikkaasta kappelista ja hautausmaasta ei voi erehtyä, ja myös kyltitykset alueelle ovat hyvät.
