6.2026 / Sanna-Mari Kunttu
Auringon viimeiset säteet osuu laavulle.
Olen saapunut Vartsalan kylän liepeille Lautatarhan luontopolulle. Lyhyt 700 metrin mittainen luontopolku on oikeastaan kulttuuripolku. Se kertoo alueella vuonna 1882 toimintansa aloittaneesta sahasta. Opastauluihin on koottu sutkautuksia kylässä eletystä arjesta ja vanhoja valokuvia, jotka elävöittävät historiaa. Lautatarha nimenä juontuu paikasta, jossa sahan yhteydessä oli alue, jonne valmiiksi sahattu puutavara varastoitiin ennen kuljetusta eteenpäin.
Reitin varren taulut kertovat alueen historiasta, johon liittyy vahvasti sahateollisuus.
Nyt luonto on ottanut alueen käsittelyynsä, sillä saha lopetti toimintansa jo vuonna 1964. Ennen avoimelle tehdasalueelle on varttunut korkeuksiin kohoava koivikko. On alkukesä ja puiden lehdet ovat kasvaneet täyteen mittaansa. Reitin vartta koristavat koiranputket, joiden kukat ovat kuin valkeaa pitsiä. Luontopolulla kulkua rytmittävät punavarpusen tervehdykset, lehtokertun jutustelu ja mustapääkertun poukkoilevan soljuva laulu.
Reitin varrella kukkivat koiranputket valkeina pitsipilvinä.
Reitti kulkee helpossa maastossa ja osa siitä on esteetön.
Reitti on helppo kävellä. Toiselta pysäköintialueelta johtaa esteetön reitti laavulle, joten paikka on hyvin saavutettavissa myös niille, jotka eivät pysty kävelemään pitkiä etappeja. Laavulta puiden takaa maisema avautuu merelle. Navakka tuuli saa laineet liplattamaan rauhoittavasti. Tuuli pitää hyttyset loitolla.
Laskeva aurinko tekee koivikossa kulkevasta reitistä tunnelmallisen.
Jätän tavarani laavulle ja kuljen rantaan. Jään hämmästelemään sitä, sillä ranta ei ole hiekkaa, vaikka siltä ensin näyttää, vaan se koostuu hyvin hienojakoisesta sahanpurusta. Aikoinaan ylijäämäpuutavarasta tehtiin täyttömaata, ja tällaista rimojen ja laudanpätkien rantaa löytyy tältäkin alueelta.
Ranta koostuu hienojakoisesta sahanpurusta.
Palaan takaisin laavulle odottamaan auringonlaskua. Ilta hämärtyy vitkastellen. Levitän laavulle makuualustani ja makuupussini valmiiksi ja valmistan iltapalaa retkikeittimellä. Tulia en tohdi näin tuulisella säällä tehdä, vaikka juuri nyt ei metsäpalovaroitus olekaan voimassa. Puuta on tarjolla laavulla vaihtelevasti, joten omat polttopuut kannattaa tuoda mukana.
Läheisestä ruovikosta kantautuu ruovikossa pesivien kerttusten yökonsertti ja kaulushaikaran puhallus.
Maapallo kääntää viimein kylkeään, ja päivä luovuttaa vuoronsa yölle. Navakka tuuli on laskemaan päin. Hämärä tummuu, ja yölaulajat aloittavat konserttiaan. Kauempaa ruovikosta kantautuu kaulushaikaran kumea puhallus. Mustarastas lurittelee ilmoille säveliä, johon pian yhtyvät ruovikoiden kätköissä ryti- ja ruokokerttuset. Kuuntelen vielä hetken alkukesän yön täyteläistä äänimaisemaa makuupussin suojista, ennen kuin uni ottaa vallan.
Laavulla kelpaa viettää yötä.