22.4.2026 / Sanna-Mari Kunttu
Sinivuokot ovat ensimmäisiä Vaisakon kukkijoita.
Pysäköintipaikalla opastaulu johtaa oikean reitin varrelle.
Pysäköintipaikalta johtaa leveä polku ensin pellonlaitaa myötäillen, sitten metsän siimekseen sukeltaen. Ensimmäiset merkit keväästä näkyvät heti jo ennen kuin saavutamme Vaisakon luonnonsuojelualueen. Polun varrella loistavat leskenlehdet kuin pienet auringot. Paju on avannut mesibaarinsa ja pajunkissoissa käy tasainen hyönteisten pörinä.
Polun varren leskenlehdet loistavat kuin pienet auringot.
Paju on avannut mesibaarinsa hyönteisille.
Suojelualueelle on pysäköintipaikalta noin 1,5 kilometrin matka.
Reilu kilometri taivallettuamme astumme suojelualueen sisään. Alkuun meitä ohjaa pitkoksilla varustettu polku, joka johdattaa Halikonlahden rantaa reunustavan kostean tervalepikon läpi. Sen jälkeen reitti erkanee lyhyeksi, reilun kilometrin rengasreitiksi. Yhteensä matkaa Vaisakon retkelle tulee noin 4,3 kilometriä
Vaisakko.
Vaisakko on tunnettu jalopuistaan ja etenkin järeistä tammivanhuksistaan.
Polku johdattaa syvemmälle lehtoon. Pian etelärinteellä avautuu vaikuttava näky ja värien karnevaali. Multavaa maata kirjoo kukkiva matto. Vihreää pohjaväriä vasten vuorottelevat valkeina hohtavat valkovuokot, purppuraiset pystykiurunkannukset sekä punaisen ja violetin sävyiset imikät. Keltaisena leiskuvat niin mukulaleinikit, käenrieskat kuin keltavuokotkin. Lehdon kevätaspekti on juuri nyt parhaimmillaan.
Metsän pohjalla lainehtii valkovuokkomeri.
Käenrieskat ovat yksi lehdon iloisen keltaisena kukkivista kasveista.
Vaisakosta voi löytää sini- ja valkovuokkojen lisäksi harvinaisempia keltavuokkoja.
Kevät on vasta alussa, mutta luonto on jo täydessä vauhdissa. Sitruunaperhosten tanssi ilahduttaa polulla kulkijaa. Kevät kuuluu linnun lauluna kaikkialla ja tuoksuu kosteille sammalille. Tuntuu kuin koko metsä olisi herännyt talven jäljiltä yhtäaikaa. Kiire on kimalaisella hakea mettä, kasveilla hoppu kurottautua aurinkoon. Vain ihminen malttaa seisahtua. Askel hidastuu väistämättä, kun katse kiinnittyy lukuisiin keväästä kertoviin yksityiskohtiin.
Pienten asioiden vastapainoksi Vaisakko tarjoaa majesteettisia jalopuita, joiden kaarnan on aika muovannut paksuksi ja uurteiseksi. Valtavien tammivanhusten rungot vänkyräisine oksineen kaartuvat korkealle vasten sinistä taivasta. Tammien rinnalla kasvavat vaahterat ja lehmukset toistaiseksi alastomina, sillä puiden lehdet piilottelevat vielä silmujen kätköissä. Vain lämpimimmillä paikoilla tuomen ja taikinamarjan hiirenkorvat kirkuvat kevään vihreää. Tällaiset hemiboreaaliset jalopuumetsät ovat Suomessa harvinaisia ja Vaisakon luonnonsuojelualue on perustettu juuri niitä suojelemaan.
Runkojen paksuus ja uurteinen kuori kertovat tammien pitkästä iästä.
Tammen vahvaoksaiset latvukset kohoavat korkeuksiin.
Vanhat tammet ovat vääntyneet monille mutkille.
Olemme lähellä vanhaa peltoa, joka saa nyt metsittyä rauhassa ja palautua luonnontilaan. Sen laidalta voi vielä löytää jäänteitä vanhasta torpasta. Ihmisen elosta kertoo myös puuta vasten nojaava vanha talikko. Olimme alkumatkasta ohittaneet kirkasvetisen lähteen. Ovatkohan torpan entiset asukkaat tai muinaista linnavuorta vartioineet käyttäneet lähteen vettä janoansa sammuttamaan?
Vaikka Vaisakko on muutaman tunnin retkikohde, istahdamme polulta syrjään Halikonlahden rantakallioille taukoa pitämään ennen paluumatkaa. Kiikaroimme hetken Halikonlahden lintujen elämää todetaksemme, että naurulokit ovat palanneet Suomeen sankoin joukoin.
Rantakalliolla kelpaa pitää evästaukoa.
Rannalta löytyy paikka, jossa voi istahtaa kivelle Halikonlahden lintuja tarkkailemaan.
Alkukeväästä puut ovat vielä lehdettömiä, mutta aluskasvillisuus on sitäkin kukkeampaa.
Vaisakko on omiaan juuri tällaiselle leppoisalle keväiselle puolipäivän retkelle, eikä sen kevätloistoa kannata jättää näkemättä!