Elokuu 2026 / Sanna-Mari Kunttu
Korkeuskäyrät mutkittelevat kartalla vinhasti. Nousut ja laskut vuorottelevat merkityllä reitillä. Jääkausi on ollut asialla ja muotoillut aikoinaan hiekasta Hyyppärän komean harjumuodostelman. Siellä, missä valtava jääkimpale on aikoinaan peittynyt hiekkaan ja lopulta sulanut, on nyt jyrkkäreunainen suppa.
Hyyppäränharjulla on valittavana 2,3 ja 1,8 kilometrin mittaiset reitit.
Harjun lakea komistaa suorarunkoinen männikkö, jonka rungot kurottelevat vankkoina taivaisiin. Metsän siimeksessä kulkee Hyyppärän merkityt reitit, joista voi valita 1,8 tai 2,3 kilometrin kierroksen. Aluksi harjun mukavasti kumpuilevassa maastossa kulku on helppoa, mutta kun harjun rinne jyrkkenee, askel muuttuu varovaisemmaksi.
Harjun jyrkkä rinne johdattaa avarista männiköistä kuusten hämyyn
Polku johdattaa avarasta männiköstä alas tumman kuusikon hämyyn. Sen keskellä kimmeltää kirkasvetinen metsälampi, Kultalähde. Vaistomaisesti hiljennän askeliani lähestyessäni lähdettä. Puheeni muuttuu kuiskauksiksi. Tunnelma lähteen äärellä on harras, pyhä. Elokuun lopun aamusta jäljellä olevat usvanriekaleet tanssivat lammen pinnan yllä. Puihin tiivistynyt kosteus muodostuu pisaroiksi, jotka putoilevat veteen luoden rauhallisen äänimaiseman. Tuntuu kuin aika pysähtyisi.
Kuusikko kätkee Kultalähteen.
Kultalähdettä pidetään yhtenä Etelä-Suomen merkittävimmistä lähteistä, ja se kuuluu Hyyppärän Natura 2000 -alueeseen. Lähteen rannalla kasvaa uhanalaisia kasveja, ja maasto on herkkä kulumiselle, minkä vuoksi lähdettä ei saa kiertää. Kalastus, uiminen ja vedenotto ovat niin ikään kiellettyjä.
Kultalähdeen tunnelmasta huokuu pyhyys.
Kumarrun lähteen äärelle. Kosketan pintaa sormenpäilläni ja tunnen viileyden. Syvyyttä lähteellä on pari metriä. Vesi on niin kirkasta, että pystyn erottamaan pohjan kasvillisuuden. Tarina kertoo, että Kultalähde kätkee myös aarteen, jolle ei löydy vertaa. Kukaan ei toistaiseksi ole onnistunut tuota aarretta nostamaan. Taidan tietää, mikä tuo aarre on: pysähtyminen ja rauha, jonka se tarjoaa kulkijalle. Aarre on se, että tässä hetkessä ei tarvitse kiirehtiä mihinkään. Että voi vain olla hiljaa, kuunnella pisaroiden putoamista ja katsella veden väreilevää pintaa, josta kuvastuvat metsän kasvot.
Harjun rinteillä mutkitteleva polku tarjoaa lukuisia nousuja ja laskuja.
Nousen ylös ja jatkan matkaani polulla, joka nousee ja ylös ja alas harjun jyrkkiä rinteitä myötäillen. Vanhat puut, maahan kaatuneet rungot ja kääpien peittämät lahopuut kertovat metsän luonnollisesta kierrosta. Täällä kuollut puu ei ole loppu, vaan uuden elämän alku.
Metsän pohjalla makaa lahopuita täynnä kääpiä ja muuta elämää.
Syksyn tulon aistii metsän kosteudessa ja metsänpohjalle nousseissa sienissä.
Aamun kosteus viivyttelee vielä aluskasvillisuudessa ja syksyn merkit ovat saapuneet metsään hiljalleen. Metsänpohjan kosteat sammalet loistavat smaragdinvihreinä. Kanerviin on tarttunut pieniä pisaroita, jotka loistavat aurinkoa vasten kuin jalokivet. Polulle on jo pudonnut keltaisia koivunlehtiä. Maasta on sateiden jälkeen työntynyt sienten värikäs joukko. Tässä maisemassa kannan Kultalähteen aarretta vielä tovin mukanani, ennen kuin luovutan sen takaisin harjulle, jolle se kuuluu.
Kanerviin on tarttunut pieniä pisaroita, kuin jalokiviä.
Metsänpohjan kosteat sammalet kimaltelevat smaragdin vihreinä.
Tutustu Hyyppärä-Kultalähde -polkuun